Kentucky kivääri USA 1700 ja 1800 luku

Davy Crockettin ja Amerikan rajaseudun ase, joka käytössä 1700- ja 1800-luvut
Valmistettu valumetallista samakki ja kovapuusta
Aseen pystyy virittämään ja kuivalaukaisemaan kuin aidon
Lupavapaa. Näköisreplika jolla ei voi ampua
Sopii erinomaisesti keräilyyn, historiankeräilyyn, teatteri- ja filmiproduktioihin ym
Denix Espanja

Kentucky kivääri on klassinen amerikkalainen ase, jota käyttivät varhaiset pioneerit, tutkimusmatkailijat ja uudisasukkaat. Tämä kivääri oli käytössä niin Yhdysvaltain vapaussodan (1775-1783) kuin sisällissodankin (1861-1865) aikana. Kentucky kivääriä kannettiin usein Kentucky pistoolin kanssa, jotka molemmat käyttivät saman kaliiberin ammuksia. Kentucky kivääri oli myös Davy Crockettin lempiase.

Kentucky kivääriä kutsuttiin myös pitkäksi kivääriksi, Pensylvania kivääriksi ja Amerikan pitkäkivääriksi, mutta Kentucky kivääri on suosituin nimi. Nämä piilukkokiväärit ovat ensimmäisiä Amerikassa valmistettuja aseita, jotka ovat selvästi omaa tyylisuuntaansa ja erosivat Euroopasta tuoduista aseista, jossa asetuotanto oli pidemmällä ja kehittyneempää. Saksasta tulleet uudisasukkaat aloittivat näiden pitkäpiippuisten kiväärien valmistamisen 1700-luvun alkupuolella. Rihlauksien, eli piipun sisäpuolisten kierteiden, tekeminen oli vasta keksitty Saksassa ja uuteen maailmaan muuttaneet asesepät toivat taidon mukanaan. Rihlaukset piipun sisällä saivat luodin pyörimään, mikä vakautti luodin lentoa, paransi aseen tarkkuutta ja kantomatkaa. Kentucky kiväärit ovat hyvä esimerkki ensimmäisistä kivääreistä joissa käytettiin rihlattua piippua.

1700-luvulta 1800-luvun alkuun Eurooppalaista asutusta oli vain Pohjois-Amerikan itärannikolla, länsirannikon ollessa maailman kaukaisin kolkka merta pitkin Euroopasta seilatessa. Pitkä matka ison mantereen poikki länsirannikolle oli eurooppalaisille täysin tuntematon ja kartoittamaton joitain hajanaisia kertomuksia lukuun ottamatta. Rajaseudun tutkijat ja sinne uskaltautuvat uudisasukkaat todellakin tarvitsivat luotettavaa asetta pärjätäkseen villin luonnon armoilla, alueella jolla ei ollut vielä lakia ja jossa väkivaltaiset kohtaamiset alkuperäisasukkaiden kanssa olivat yleisiä.

Ensimmäiset Kentucky kiväärit tehtiin 1710-luvulla ja niiden suosio nousi tasaisesti, niin että 1750-luvulla Kentucky kivääri oli tavallinen näky rajaseudun asukin käsissä. Nämä pitkät kiväärit pysyivät käytössä rajaseuduilla ja villissä lännessä 1800-luvun loppuun asti. Ensimmäistä kertaa nämä metsästyskiväärit siirtyivät sotakäyttöön kun seitsenvuotinen sota levisi Euroopasta Amerikkaan. Suuri siirtomaasota tai ranskalais- ja intiaanisota käytiin 1754–1763, kun Englantilaiset ja Ranskalaiset kävivät taistoon Pohjois-Amerikan hallinnasta. Hetkistä myöhemmin Kentucky kiväärit joutuivat jälleen sodan pyörteisiin kun kaikki 13 brittiläistä Amerikan siirtokuntaa julistautuivat itsenäisiksi ja sotivat englantilaisia vastaan 1765-1783. Britannialla oli laivastoylivoima, mutta maaseudulla metsästyskivääreitään käyttämään tottuneet uudisasukkaat saivat pidetyksi puolensa. Yhdysvaltain vapaussota oli Kentucky kiväärien käytön kannalta merkittävin sota, mutta tätä yleistä kivääriä käytettiin vielä sisällissodassakin lähes sata vuotta myöhemmin 1861-1865, kun etelävaltioiden joukot asepulassaan ottivat käyttöön kaiken mahdollisen kaluston.

Huonona puolena mustaruutikivääreissä, verrattuna sileäpiippuisiin musketteihin, oli hitaampi lataaminen, sillä luodin piti olla tismalleen piipun kokoinen, jotta rihlaukset ylipäätään toimisivat ja saisivat luodin pyörimään. Pienikin määrä ruudinjämiä edellisen laukauksen jäljiltä piipun seinämissä vaikeutti lataamista ja kun piippu oli tarpeeksi likaantunut, lataaminen kävi mahdottomaksi ennen puhdistusurakkaa. Tarkkuus tällaisessa pitkäpiippuisessa kiväärissä oli kuitenkin omaa luokkaansa ja tarkka kantama oli lähelle kahtaa sataa metriä taitavan ampujan käsissä, eli tuplasti verrattuna aikansa musketteihin.

Kentucky kiväärin merkityksen paljastaa tämä informatiivinen runo kirjasta The Kentucky Rifle.
”Latasta pehmeää rautaa, käsin taottu piipuksi; työllä ja hiellä porattu ja rihlattu, karkeilla työkaluilla; sovitettu vaahteratukkiin naapurimetsästä; lukko taottu muotoonsa alasimella; tuntematon seppä, kauan sitten hiljentyneessä pajassa, muokkasi kiväärin, joka muutti maailman historian suuntaa; mahdollisti mantereen asuttamisen; ja lopulta vapautti maamme ulkopuolisesta ylivallasta. Kevyt painoltaan; suloinen linjoiltaan; ekonominen ruudin ja lyijyn kulutukseltaan; tappavan tarkka; selkeästi Amerikkalainen; sinkoutui välittömään suosioon; ja sadan vuoden ajan tämä oli malli jota usein muuteltiin mutta ei koskaan suurelti muutettu.”
— Kapteeni John G. W. Dillin, The Kentucky Rifle

Tämä ase on tarkka kopio alkuperäisestä. Asejäljitelmä on kokonsa ja painonsa puolesta kuin alkuperäinen. Sen mekanismit ovat toimivia. Aseen pystyy virittämään ja kuivalaukaisemaan kuten oikean. Latauspuikkoa ei saa irti. Valmistusmateriaalista johtuen aseen mekanismit eivät loputtomiin kestä aseen virittämistä ja laukaisua.
Asekopion valmistuksessa on käytetty valumetallia ja aitoa puuta. Koristeaseessa käytetty samakki eroaa monin tavoin teräksestä, eli ase ei kestäisi ampumisessa syntyvää painetta, sillä ei voi oikeasti ampua, eikä sitä voi millään keinoin muuttaa ampumakäyttöön sopivaksi.
Koristeampuma-aseet ovat Suomessa ja monissa muissa maissa lupavapaita, mutta koska ase näyttää oikealta sitä ei tule pitää esillä julkisilla paikoilla.
Jäljitelmäase soveltuu erinomaisesti historianelävöitykseen, teatterinlavalle, elokuva- ja videoprojekteihin, historiakeräilijöille ja koristeeksi.
Pituus: 148,5 cm
Paino: 2,16 kg

Valmistaja: Denix, Espanja